Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudempaan versioon.

Joka päivä kannattaa opetella jotakin uutta.

Eräportti.comin toimitus opetteli ”verijälkeilyä”



Erittäin suuri osa metsästäjistä muistaa huoltaa omat metsästysvälineensä, varusteensa, sekä aseensa todella tarkasti. Jopa monesti vuodessa. Kaikille ei vaan aina tule mieleen, että kaipaa se ukkokin huoltoa. Ja koiratkin. Ja ainakin näin omalla kohdalla, metsästyskauden päätteeksi kun ripustaa aseet naulaan, on sitä metsästystukikohdan emäntääkin varmasti suotavaa viedä vähän ulos syömään. Lähinnä palkkioksi kestämästään puolen vuoden kurapaakkujen ja aserasvan, sekä savunhajun kasvattamasta tunteiden majavapadosta. Huoltoa se on sekin.



Koira ja ohjaaja valmiina koitokseen.Koira ja ohjaaja valmiina koitokseen.Seuraavat kolme juttua tässä osiossa käsittelevät vuorollaan erilaisia aktiviteettejä, ja muuta mukavaa oheistoimintaa, jota metsästäjän on mahdollista harrastaa ikäänkuin omaa harrastustansa sivuten. Kaikki näistä aktiviteeteista ovat sellaisia, jotka tukevat metsästyksessä tarvittavia taitoja ja harjaannuttavat tilanteesta riippuen joko koiraa, tai isäntää. Jos oikein tarkkaan lukaisee, saattaa se kipinä jopa napata lukijan mukaansa, tai ainakin siitä saattaa oppia jotakin. Jopa se vanhempikin metsäkettu.





Koiran innostus ei ehdi lopahtaa, mikäli sitä aktivoidaan omaan hommaansa tasaisin väliajoin.Koiran innostus ei ehdi lopahtaa, mikäli sitä aktivoidaan omaan hommaansa tasaisin väliajoin.Jokaista koiraa kannattaa ja kuuluukin treenata omaan ”ammattiinsa” myös varsinaisen kauden ulkopuolella. Tässä on ehdottomasti noudatettava sekä koirien kiinnipitoaikaa, että paikallisia määräyksiä ja asetuksia. Jokainen metsästyskoira tarvitsee sekä liikuntaa, että älyllistä aktivointia. Tämä tosiaan siksi, että kyllä se koira työskennellessään metsällä tarvitsee molempia. Älyä ja kuntoa. Jos olet sitä mieltä, että koirasi ei saa riittävästi älyllistä stimulointia, löytyy siihen varmasti kaikenlaisia leluja paikallisesta lemmikkieläintarvikkeita myyvästä liikkestäsi. Kunnon puolesta taas koiralle löytyy varmasti lukematon määrä erilaisia tapoja sen ylläpitämiseksi. Kovakuntoisille koirille peruskunnon ylläpitämiseksi ei riitä se, että käydään pissattamassa koira pari kertaa päivässä postilaatikolla. Huomattavasti tehokkaampaa on esimerkiksi koiran lenkittäminen polkupyörään kiinnitettävällä Walky Dog laitteella.

Mutta silti koiralle aina parasta treeniä on sen oma työskentely aidossa, tai sitä vastaavassa toimintaympäristössä. Koirien kiinnipitoaikasäännösten vuoksi ei tämä tietenkään ole kaikkien harrastekoirien tapauksessa mahdollista, mutta ainakin jäljestyskoirien kanssa on.

 

Kävimme hieman seuraamassa verijälkikoiran koulutusta ja jäljen tekoa. Alla on melko kattava artikkeli verijälkien teosta ja koiran kanssa jäljestämisestä ja se kannattaa ehdottomasti lukea, jos itseä kiinnostaisi alkaa lajin harrastajaksi omalla koirallaan, tai vaikka jos haluaa vinkkejä verijälkikoiran koulutukseen.

 

Valmistautuminen on tärkeää tässäkin lajissa.

Verijälki kannattaa ensimmäisillä kerroilla tehdä hieman vahvemmalla seoksella. Kuvassa sieneen kaadetaan 50/50 seoksella. Harjoitusten edetessä kannattaa veriseosta laimentaa ja jäljen "jäähtymisaikaa" pidentää.Verijälki kannattaa ensimmäisillä kerroilla tehdä hieman vahvemmalla seoksella. Kuvassa sieneen kaadetaan 50/50 seoksella. Harjoitusten edetessä kannattaa veriseosta laimentaa ja jäljen "jäähtymisaikaa" pidentää.Jokaiselta urheiluvalmentajalta kysyttäessä, on valmistautuminen suoritukseen kaiken A ja O. Olkoon se suorite sitten mikä tahansa, hirvenhiihdon piirisarjan osakilpailu, tai nyrkkeilyn raskaan sarjan mestaruusottelu. Valmistautumisesta ei kannata luistaa. Tässä tapauksessa koira jättää valmistautumisen isännälle, samalla kun itse köllöttelee takan ääressä ja raapii mahanalustaan. Varsinainen urheilija.



Noh, nyt kun on selvitetty, että koira ja hänen palveluskuntansa asuvat täällä, ei sitä valmistautumista voi edelleenkään sivuuttaa. Tässä vaiheessa tiedustellaan maasto ja pyydetään maanomistajalta lupa. Kun lupa on plakkarissa, käydään tarvittaessa varustekaupassa ja kilautetaan kaverille. Jäljen tekeminen kannattaa antaa kaverin tehtäväksi jos mitenkään mahdollista, silloin maastoon ei jää koiran nenään selvästi erottuvia omistajan hajuja ja omistaja saa samalla harjoitusta. Oppii tunnistamaan koiran merkkaukset jäljille ja sen sellaista.

Koiransa tunteva omistaja kyllä huomaa koiran käytöksestä merkkauksen ja innostuksen, sen haistaessa verijäljen.Koiransa tunteva omistaja kyllä huomaa koiran käytöksestä merkkauksen ja innostuksen, sen haistaessa verijäljen.

Jälkien tekemiseen ei paljoakaan investoimista tarvita. Varmasti saat vuoden jälkien tekemiseen tarvittavat tavarat lähimmästä hyvin varustellusta tavaratalosta parilla- kolmella kympillä. Varusteiksi kannattaa ostoslistalle kirjoittaa seuraavaa.

  1. Ämpäri

  2. Lyhyt keppi (pätkä harjanvarresta tai muusta vastaavasta)

  3. Muutama metri narua

  4. Pakasteesta naudan verta

  5. Kahta eri väristä pyykkipoikaa yhteensä n. 20-30 kpl

  6. Koiralle ”kaato” (mikä tahansa riistan riekale käy, kunhan koira itse tykkää sitä ravistella ja leikittää)

  7. Muutama muovipussi.



Toki koiralle omina varusteina tarvitaan valjaat, mielellään huomioliivit molemmille, jäljestysliina ja varoiksi kannattaa kaulaan laittaa GPS- tutkapanta, jos sellainen kaapista löytyy. Koiran lisäksi kannattaa ajatella hieman tässä jopa itseäänkin, ja varata reilusti juomista, tulentekovälineitä, oma GPS, yms. kaikkea mitä katsoo tarvitsevansa mukaan jälkireissulle. Unohtamatta vaihtovaatteita, sillä jälkeä tehdessä ja sitä hakiessa saattaapi tulla hiki. GPS: laitteesta on jälkeenpäin hyötyä esimerkiksi mitattaessa jäljen pituutta, ja esimerkiksi hukkapaikkoja ja jäljestykseen käytettyä aikaa.


Yllä on kuvina yksinkertaisuudessaan kaikki tarvittavat välineet.Yllä on kuvina yksinkertaisuudessaan kaikki tarvittavat välineet.

Nyt kun on lupa asiat kunnossa (toivottavasti viimeistään tässä vaiheessa) on jälkeä vailla valmista. Naru kannattaa sitoa keppiin kiinni siten, että keppi ohjaa sienen pahemmista risukoista tarttumatta niihin kiinni. Ilmankin keppiä pärjää komeasti, mutta kyllä se takertelemiseen auttaa. Koko naruviritelmän mitta olisi hyvä olla noin 2,2-2,5 metriä. Seuraavaksi ämpärin pohjalle noin 0,5-1 Litra vettä ja 0,2-0,4 litraa verta. Laimennussuhde riippuu koiran kokemuksesta ja iästä, mitä laimeampi suhde, sitä haasteellisempaa se on koiralle. Haastetasosta kannattaa avustajan ja koiranomistajan keskustella etukäteen. Nämä valmistelut siis kannattaa tehdä vasta paikan päällä ja sovitulla jäljen aloituspaikalla. Ei se vasta hellitelty metsästystukikohdan emäntä välttämättä anna pusua illalla, jos valmistelut on tehty hieman sotaten omassa eteisessä.



Kuten lähes kaikissa muissakin metsästykseen liittyvistä toiminnoissa, ei tässäkään kiireestä ole minkäänlaista hyötyä. ehtii mainiosti valokuvaamaan maisemia, ja nauttimaan olostaanKuten lähes kaikissa muissakin metsästykseen liittyvistä toiminnoissa, ei tässäkään kiireestä ole minkäänlaista hyötyä. ehtii mainiosti valokuvaamaan maisemia, ja nauttimaan olostaanVerijäljestyksen harjoitteleminen kannattaa aloittaa paremmilla keleillä, mutta jälleen harjoitusten edetessä voi verijälkiä tehdä sateessakin. Sade huuhtoo osan verestä pois, ja täten lisää koiran haastetta entisestään.Verijäljestyksen harjoitteleminen kannattaa aloittaa paremmilla keleillä, mutta jälleen harjoitusten edetessä voi verijälkiä tehdä sateessakin. Sade huuhtoo osan verestä pois, ja täten lisää koiran haastetta entisestään.Jäljen alkuun kannattaa jalalla potkia noin vaikkapa 20x20cm avanne maahan ikäänkuin ”makuuksi” ja laskea sieni siihen. Tämän jälkeen sieneen kaadetaan ämpäristä tai pullosta veriseosta ja sidotaan naru miehen vyötärölle, tai esim. vyöhön. Ja ei kun tekemään jälkeä! Jos jäljen tekijöitä on kaksi, niin naru sidotaan jälkimmäisen ympärille ja etummainen merkitsee jäljen kirkkaan värisillä pyykkipojilla maastoon. Kannattaa muistaa laskea, että montako pyykkipoikaa on alussa mukana, sillä ne on PAKKO kerätä maastosta pois jäljestämisen jälkeen. Hyvä nyrkkisääntö merkitsemiseen on, että jäljestäjä näkee koko ajan vähintään kaksi merkkiä sekä eteen, että taaksepäin. Kun jälkeä ollaan tehty hetken matkaa alusta, kannattaa sen varrelle tehdä muutamia haastetta lisääviä keikauksia, kuten esimerkiksi suoria kulmia, ja makauksia. Muutaman metrin verettömät katkokset on myös hyviä harjoituksen paikkoja koiralle. Aina kun on jäljelle tehty jokin erikoisuus, esimerkiksi makaus, kannattaa se merkitä tavallisesta jäljen merkkauksesta poikkeavalla tavalla. Esimerkiksi, kun on tavallinen jälki merkitty punaisilla pyykkipojilla, kannattaa makaukset merkata vaikkapa yhdellä sinisellä, oikealle kääntyvä suorakulma kahdella, vasemmalle kääntyvä kolmella ja veretön katkos neljällä sinisellä pyykkipojalla. Näin Koiranomistaja tietää aina, mikä kommervenkki on tiedossa ja osaa opastaa koiran tarvittaessa oikealle suunnalle, vaikka koiralle tulisikin hukka. Vaihtoehtoisesti voi myös merkata kyseisillä pyykkipojilla omistajan merkeistä tietämättä, ja kun itse jäljestys tapahtuu, avustaja kohtelee koiraa ja omistajaa kuten tuomari. Eli siis kun voidaan tulkita, että koira on hukannut jäljen, opastaa ”tuomari” koiran uudelleen jäljelle ja suoritus jatkuu.



Jokainen hukka parantaa koiran suoritusta ja epäonnistumiset ovat normaaleja jokaiselle harjoittelijalle.  Hukan tapahtuessa kannattaa antaa koiran työskennellä rauhassa ja selvittää itse uusi suunta. Tästä koiran oma ajattelukyky kehittyy pikkuhiljaa, ja seuraavan hukan selvittäminen saattaakin käydä jo nopeammin.Jokainen hukka parantaa koiran suoritusta ja epäonnistumiset ovat normaaleja jokaiselle harjoittelijalle. Hukan tapahtuessa kannattaa antaa koiran työskennellä rauhassa ja selvittää itse uusi suunta. Tästä koiran oma ajattelukyky kehittyy pikkuhiljaa, ja seuraavan hukan selvittäminen saattaakin käydä jo nopeammin.

 

Kokeissa jäljet ovat luokasta riippuen 900-1400m. pitkiä, ja sisältävät 3 - 5 makuuta ja 90 asteen kulmia. Voittajaluokan jälki sisältää vielä yhden verettömän katkoksen. Verijälkikokeisiin ja niiden sääntöihin voit tutustua tarkemmin [täältä.]. Haasteen lisäksi kannattaa kulmiin laittaa ikään kuin ”paluuperä". Tällä tarkoitetaan sitä, että kun tehdään kulma, nostetaan verinen sieni ämpäriin, kävellään ensin suorassa kulmassa noin 10 metriä haluttuun suuntaan ja sen jälkeen 10-15 metriä jäljen suuntaisesti takaisin päin. Tämä hämmentää koiraa ja opettaa koiraa hakemaan rinkiä kasvattaen uutta jälkeä.



Tämä artikkeli tutustuttaa lukijansa verijälkiharrastukseen vain pintapuolisesti, ja jos mielenkiitosi herää, kannattaa ehdottomasti lajiin tutustua omatoimisesti lisää. Lähes minkä tahansa koiran voi opettaa verijäljelle, sillä niiden luontainen vaisto ohjaa niitä seuraamaan verijälkiä, ja selvittämään niiden alkuperän. Verijälkiharrastus on myös erinomainen harrastusmuoto, jos vielä etsii ”sitä oikeata” harrastusta omistajalle ja koiralle yhteiseksi. Jos itse aikoo alkaa harrastaa verijäljestystä koiransa kanssa ja on innokas, kannattaa siitä ehdottomasti ilmoittaa paikallisen metsästysseuran SRVA- yhdyshenkilölle, sillä taidosta on huikea apu kolaritilanteissa, sekä jos jollekin metsästäjälle on sattunut huono riistalaukaus ja kaivataan jäljestysapua.



-Toni Reiman